Hiljaa ne hiput huuhtoutuu...

Kaikkea pohjakallion ja perämaiden väliltä
Kivenkääntäjä
Viestit: 181
Liittynyt: 31 Elo 2017, 08:58

Hiljaa ne hiput huuhtoutuu...

Viesti Kirjoittaja Kivenkääntäjä » 03 Maalis 2019, 18:40

Hyvää matkaa Prolle.

Jänkäkurppa
Viestit: 117
Liittynyt: 30 Elo 2017, 09:26
Paikkakunta: Kittilä

Re: Hiljaa ne hiput huuhtoutuu...

Viesti Kirjoittaja Jänkäkurppa » 04 Maalis 2019, 10:52

Vuonna 1985 aloin tosissani opetella kullankaivuasioita. Tein yksikseni viikon tutustumisreissun Sotajoen ja Ivalojoen kulta-alueille lenkkinä Laanila - Selperinoja - Palsinoja - Ivalojoki - Sotajoen suu - Pataoja - Surmanköngäs - Ainikkaharjut - Kellostapuli - Kutturantie - peukalokyydillä nelostielle - Laanila. Tällä retkellä tutustuin lyhyen hetken LKL:n "Liiton Laani"-valtaukseen, missä jututin paria miestä. Retkelläni oli mukana pieni lapio ja omatekoinen surkea vaskooli, minkä olin itse hakannut vasaralla sileästä pellistä vain hieman maljamaiseksi. Vettä sihen mahtui korkeintaan kaksi desilitraa. Sillä sitten yritin etsiä pintamaan keltaisesta ketunhiekasta kultakimpaleita. Päiväkirjassani oli merkintä pe 26.7.1985, jolloin ensimmäisen retkiyöni jälkeen heräsin Palsin kultalassa:

Perjantai 26.7.
Heräsin jo ennen seitsemää ja olin valmis lähtöön klo 8. Leiripaikastani hieman alaspäin näin uuden "kultakoneen". Se oli ponttoonien varassa kelluva laite, johon kaivuri nostaa maata ja pohjamutaa, tehden samalla kulkukanavaa laitteelle.
Ristiinamorostovaarojen kohdalla joen itärannalla kaksi timpuria kunnosti entistä kultämökkiä museoviraston toimesta. Nousin pienen puron vartta ylös Palsitunturin Länsipuolella ja laskeuduin Ivalojoen rantaan toisen pienen puron vartta. Aamulla harmaa taivas alkoi päivällä tihuuttaa ja kasteli kaikki varvut. Laitoin sadeviitan suojaksi mutta kastuin silti aika lailla.

Suunnistin nyt Ivalojoen etelärantaa länteenpäin yli Palsinojan ja Ritakosken ohi. Hieman kosken yläpuolella oli maihin nostettu kauharuoppaaja, jolla sotien jälkeen 1950-luvulla yritettiin suvannosta saada kultaa. (Liljekvist) Iisalmenvaarasta Ivalojokeen laskevan puron lähellä oli kaksi miestä ja poika sadetauolla. He olivat lähteneet Kutturasta kanootiolla kohti Ivaloa. Paikalla oli myös kaivettu kultaa jonkinlaisilla imureilla laitteista päätellen mutta kaivajia ei näkynyt. Kanoottimiehet sanoivat nähneensä eilen kauhatraktorin Sotajoen suussa Ivalojoen rannalla. Ruokatauolle menin Sotajoen suusta noin puoli kilometriä Sotajoen suusta olevalle autiotuvalle, sadekin loppui. Tupa oli 3 x 3 m2 ja tehty häthätää viimevuosisadalta (?) peräisin olevan tuvan (7 x 5 m2) raunioille. Ympärillä on pelkkää kivipeltoa ja uskomaton on sen työn määrä, mitä senaikaisilla (1800-luku ?) välineillä on saatu aikaan.

Ruokatauolta jatkoin matkaani Liljekvistin kämpälle, missä oli myös pieni maahan kaivettu sauna. En jäänyt sinne vanhenemaan vaan tarvoin alemmas ja etsin ylityspaikkaa. En selvinnyt kuivin jaloin yli vaan joen puolessavälissä saappaat imaisivat vettä. Hieman jokisuulta länteen oli pyöräkaivuri Ivalojoen rannassa ja kaksi sukeltajaa valmisteli juuri imemään pohjaa imurilla, kolmannen ollessa rantamiehenä. Isot kivet oli koneella siirretty rantavedestä noin 7 m päästä rantaviivasta, jolloin sukeltajat (ei happilaitteita) saattoivat helposti imuroida pohjan. Alkoi taas sataa ja jatkoin matkaani Pataniemen reunan ja Grönholminkosken ohi. Grönholminkosken kohdalla tuli vastaan mies ja nainen (isä ja tytär ?), jotka kyselivät Liljekvistin kämpästä. Neuvoin sen ja ylimenokohdan Sotajoen suulla, minkä imurimiehet olivat minulle kertoneet.

Hieman myöhemmin tuli mies ja ja nainen sekä mäyräkoira vastaan. Joen molemmin puolin oli imurimiesten laitteita mutta ei porukkaa paitsi hieman Grönholminkosken länsipuolella pohjoisrannalla viisi miestä. Kertoivat olevansa Erä-lehden porukkaa ja saaneensa viikon työstä 50 g, suurimman hipun painaessa 11 g. (Jos 100 mk/g niin 5000 mk = 1000 mk/mies) Tein leiripaikan Pataojan rantaan, missä puro haarautuu noin 400 m Ivalojoesta etelään. Tein kunnon tulet, laavu pystyyn, kuivattelin vaatteita, söin ja menin nukkumaan klo 11 illalla.


Vasta Kivenkääntäjän otsakkeesta "Hiljaa ne hiput huuhtoutuu ..." ja kirjoituksesta "Hyvää matkaa Prolle" selvisi netistä että Prolle eli Per Olov Jansson on siirtynyt helmikuussa muihin imurointimaisemiin. Siksi laitoin edellä olevan päiväkirjamerkintäni keskustelupalstalle. Vasta myöhempinä vuosina selvisi että keskustelin joen yli Prollen kanssa. Joen kohina ja tuuli estivät sen etten pitkään jaksanut kysellä ja huudella kulta-asioista. Joskus 1980-luvun lopulla luin Prollen imurointitarinan mutta kun äsken selvittelin, miten saisin uudelleen luettua vanhoja imurointijuttuja, kertoi Otavamedia että vanhoja lehtijuttuja pitäisi kysellä kansallisarkistosta tai kirjastoista. Ehkä joku etsii ne ja laittaa muillekin luettavaksi.

On mukava lueskella vanhoja päiväkirjojani mutta nyt sitä ihmettelee että miksi en kertonut asioista tarkemmin muistiin. On vain niin että muutamankin sivun kirjoittaminen vie aikaa tunnin verran päivässä ja aina on olevinaan muutakin tärkeää tekemistä.


Jänkäkurppa
Viestit: 117
Liittynyt: 30 Elo 2017, 09:26
Paikkakunta: Kittilä

Re: Hiljaa ne hiput huuhtoutuu...

Viesti Kirjoittaja Jänkäkurppa » 24 Maalis 2019, 11:05

Olipa mainio imurointidokumentti, mitä en ollut ennen nähnytkään. Dokumentin alla on myös muita mielenkiintoisia Elävän arkiston videoita ja audioita.

Sain imuroinnista ja muista kultajutuista v 1985 Erä-lehden 16-sivuisen kultaliitteen jäljennöksen Ivalon kirjastosta. Hekään eivät tienneet, minkä numeron mukana liite oli. Tekijöinä Reima Paakkanen, Jukka Nuutila ja kuvat Fred Ohert.
Kultaliitteessä mainitaan Janssonista vain lyhyesti. Tästä jutusta kuitenkin luin ensimmäisen kerran Janssonista.
Samat asiat ovat paljon perusteellisemmin esitetty v 1988 ilmestyneessä Paakkasen kirjassa "Kullankaivajan käsikirjaja" ja v 1997 ilmestyneessä kirjassa "Uusi kullankaivajan käsikirja". Siellä on paljon asioita, mitkä eivät koskaan vanhene.

ATS
Viestit: 30
Liittynyt: 14 Syys 2017, 17:09

Re: Hiljaa ne hiput huuhtoutuu...

Viesti Kirjoittaja ATS » 24 Maalis 2019, 12:15

Olisikohan No 5/85
Liitteet
Erä 5_1985.jpg
Erä 5_1985.jpg (319.44 KiB) Katsottu 3629 kertaa

Vastaa Viestiin