Kunniapuheenjohtaja Jaakko Kangasniemi on poissa
Jaakko Kangasniemi 26.7.1930 – 7.8. 2015
Lue lisää: Jaakko Kangasniemi in memorium
Jaakon vaskoolissa on Ruihtuäytsin kultaa, kuva Irene Kangasniemi
Lapin Kullankaivajain liiton kunniapuheenjohtaja Jaakko Kangasniemi menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen Rovaniemellä 85-vuotiaana.
Liiton neljäntenä puheenjohtajana vuodesta 1982 hän joutui puolustamaan kullankaivajien oikeuksia ja työskentelyn edellytyksiä useissa kiivaissa kiistoissa viranomaisia, poliitikkoja ja luonnonsuojelijoita vastaan. Jaakko luovutti puheenjohtajan tehtävät v. 2000 nuoremmille 70-vuotiaana. Hänen johdollaan luotiin perusta toiminnan elpymiselle, jäsenmäärän kasvulle, yhteistyölle ja monille uudistuksille.
Jaakko Martti Johannes syntyi Kangasniemen kuuluun kultamiessukuun ja asui lähes koko elämänsä Inarin kirkonkylässä, rakensi sinne oman talon, perusti perheen ja toimi taksiyrittäjänä vv. 1955 – 1979. Isä Eenokki Kangasniemi (1895-1974) oli toiminut kullankaivajana Alaskassa, Ivalojoella ja Lemmenjoella ja setä Veikko Kangasniemi kullankaivajien perustavan kokouksen sihteerinä 1949. Isoisän isä Yrjö Kangasniemi, Yrri-Äijä sai tuntuman Lapin kultaa jo ennen Ivalojoen kultaryntäystä, sillä hän majoitti Kaamasessa sijaitsevassa talossaan Suomen senaatin lähettämän kullanetsintäretken jäsenet syyskesällä 1868.
Kulta ja kullankaivu olivat Jaakolle tuttuja jo lapsuudessa. Hän lähti ensi kerran Lemmenjoelle kultakuumeen noustessa kesällä 1948 setänsä Volmari Kangasniemen valtaukselle Jäkälä-äytsiin. ”Kannoin ämpärillä ränniin maata ja pesin kivenlohkareita. Sinä kesänä sain elämänikäisen kultakipinän”, hän kertoi Lapin Kullankaivaja-lehden haastattelussa 2004.
Kullan hinnan putoaminen karkotti kullankaivajat Lemmenjoelta 50-luvun alussa ja Jaakko hakeutui tuottavimpiin töihin Rovaniemellä työskennellen Petäjäskosken voimalaitoksella kun rakennustyöt olivat kiivaimmillaan Kemijokea padottaessa. Kotikylään Inariin hän muutti 1955 saatuaan taksiluvan. Lisäksi hän toimi talonmiehenä, rakensi taloja ja rekiä sekä korjasi moottorikelkkoja 30 vuotta. Hän toimi lautamiehenä käräjillä useita vuosia ja hankki Lapin tapaan elantoa perheelleen monesta eri lähteestä. Kultapuroille hän palasi 1979 ottaen valtauksen Ruihtuäytsin latvahaaralle, jonne hän rakensi pienen kämpän. Koko perhe oli mukana kullankaivussa; vaimo Taimi sekä neljä poikaa ja tytär.
Jaakko ja hänen poikansa Arto rakensivat 1985 pienen kullankaivukoneen ”konelapion”. Tämä pienoiskaivuri osoittautui tehokkaaksi työkaluksi kuivassa maastossa, jossa kultaryntäyksen vuosina käytettiin hevosta kultapitoisen maan siirtoon kaivupaikalta rännitettäväksi ja vaskattavaksi.
Jaakko valittiin kullankaivajien puheenjohtajaksi aikana, jolloin sisäiset riidat ja ulkoiset uhkat varjostivat toimintaa monelta puolelta. Sisäistä yhtenäisyyttä lujitettiin perustammalla toimikunnat Lemmenjoen ja Ivalojoen kaivajille. Ryhdyttiin hankkimaan omia, jäsenistölle tarkoitettuja kultavaltauksia sekä järjestämään omia mestaruuskilpailuja vaskaus- ja huuhdontataidoissa. Kultamieskodin rakentamisessa Inarin kirkonkylään Jaakolla oli merkittävä rooli liiton puheenjohtajana.
Liitto pyrki aktiivisesti vaikuttamaan uusien luonnonsuojelu- ja erämaa- ja kaivoslakien sisältöön, tukemaan yksittäisten kullankaivajien taistelua elinkeinonsa puolesta niin viranomaisten kuin suojelijoiden rajoitustoimia kohtaan. Uusia uhkia nousi esille koko ajan 1980- ja 1990-luvuilla. Ne vaativat liiton hallitukselta valppautta ja neuvokkuutta sekä puheenjohtajalta tietoa, taitoa, tarmokkuutta ja tyyneyttä.
Jaakko Kangasniemi pani alulle kullankaivajain liiton 50 vuoden historiankirjan kokoamisen ja se ilmestyi nimellä ”Morgamin Pyrkyrit, Lapin Kullankaivajain liitto 1949-1999”. Kultahommat jätettyään Jaakko innostui tutkimaan sukunsa historiaa yhteistyössä Irene Kangasniemen kanssa. Kimmokkeen sukukirjan valmistamiseen Jaakko sai vuonna 1996 Ivalossa pidetyn ensimmäisen Kangasniemien sukukokouksen jälkeen. Kirjan kokoamiseen Jaakko Kangasniemeltä vierähti 16 vuotta. Kirja ”Yrri-Äijän suku – Inarin Kangasniemet ja heidän jälkeläisensä” julkaistiin Kangasniemien toisessa sukukokouksessa Inarissa heinäkuussa 2012 juuri ennen Jaakon täyttäessä 82-vuotta.
”Juhlivatko kullankaivajat nyt viimeistä kertaa! Tämä pieni ammattikunta on puristumassa yhteiskunnan laki- ja sääntömyllyyn. On joskus tullut mieleen, että luonnonsuojelun lisäksi myös Lapin ihminen tarvitsisi suojelua pystyäkseen elämään ja tulemaan toimeen kotiseudullaan”, sanoi Jaakko Kangasniemi tervehdyspuheessaan LKL:n 40-vuotisjuhlissa Inarissa 12.9.1985.
Nuo sanat ovat hyvin ajankohtaisia nytkin.
Jaakko, jätit jälkeesi monta kaunista muistoa!
Seppo J. Partanen, Irene Kangasniemi