Konekaivu

Konekaivu

Koneellinen kullankaivu on keskittynyt Lemmenjoen alueelle. Sotajoen ja Tankavaaran alueella  toimii myös muutamia kaivinkoneita, samoilla periaatteilla mitä alla kuvattu Lemmenjoen konekaivu. Kullankaivualueen vedet edelleen erittäin hyvälaatuisia. Lue tästä uusimmat raportit Lemmenjoelta ja Ivalo/Sotajoelta.

Koneellinen kullankaivu Lemmenjoella

Koneellinen kullankaivu, erityisesti Lemmenjoen kansallispuiston alueella suoritettuna, on jo vuosien ajan herättänyt eri medioissa intohimoisia, lähes poikkeuksetta negatiivissävyisiä kannanottoja. Useimmissa tapauksissa takaa loistaa tarkoitushakuisuus, tosiasioiden jäädessä toisarvoisina vähemmälle painoarvolle tai jopa kokonaan kertomatta. Viereisen kaltaisia kuvia julkaistaan kertomatta mistä oikeasti asiassa on kysymys.
Lapin Kullankaivajainliitto ry:n tavoitteena on kullankaivun toimintaedellytysten turvaaminen. Totuudenmukaisen informaation jakaminen koneellisesta kullankaivusta on yksi toimenpide tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
Tämä dokumentti kertoo koneellisesta kullankaivusta Lemmenjoella, joskin toimintaperiaatteet ovat täysin samoja muillakin Lapin kultakentillä.
Ihmisten mielissä vanhojen kultaryntäysten jäljet ovat romantisoituneet hohdokkaiksi ja niitä vaalitaan suurena aarteena. Esimerkkinä metsähallitus esittelee nettisivuillaan tyytyväisenä Hammastunturin historiaa ja nähtävyyksiä: ”Kullankaivu on jättänyt varsin pysyviä jälkiä Hammastunturin erämaahan.”
Lyhytnäköisesti tämän päivän kaivuun historiallista merkitystä ei nähdä ja niinpä nyt vaaditaankin kaivujälkien peittämistä: maisemointi ja ennallistaminen ovat nykyvaatimusten muotisanoja.

ilmakuva.jpg
Ilmakuva käynnissä olevasta kullankaivusta Lemmenjoen Puskuojalla. Kuvassa olevat altaat ovat kaivussa käytetyn veden selkeyttämistä varten ennen sen   laskemista puroon, joka on asetettu kulkemaan työmaan ohi oikealla.(Aarne Alhonen)


Historia

Nykyisen Lemmenjoen kansallispuiston alueella on etsitty ja kaivettu kultaa vuodesta 1872 lähtien. Vuosina 1902 ja 1920 rikkaiden esiintymien löytyminen oli lähellä, 1945 ne löytyivät. Lemmenjoen kansallispuisto perustettiin vuonna 1956 ja vuonna 1971 kansallispuisto laajennettiin ulottumaan aktiivisimpien kaivualueiden yli, maininnalla että siellä saa etsiä ja huuhtoa kultaa kaivoslain mukaisin oikeuksin. Vuodesta 1951 lähtien alueella on hyödynnetty konevoimaa kullankaivussa. Laajamittaisempi koneiden hyödyntäminen kullankaivussa alueella alkoi vuonna 1976, kasvaen ja tasaantuen 1990-luvulla noin kymmeneen aktiiviseen konekaivajaan.

hullujussi.jpg
Kullervo Korhosen kaivinkone Lemmenjoella vuonna 1951 
(Kultamuseon kuva-arkisto, kuvaaja Jukka Pellinen)

 Lainsäädäntö ja ympäristövaikutukset

Huuhdontakullan hyödyntäminen on kaivoslakiin perustuva laillinen oikeus. Kullankaivua säätelevät useat eri lait, asetukset ja määräykset. Niitä säätävät ja niiden noudattamista valvovat Kauppa- ja teollisuusministeriön kaivososasto, Ympäristöministeriö ja Lapin Ympäristökeskus, Metsähallitus, Vesipiiri ja paikalliset kunnat.
Ennen toiminnan aloittamista kullankaivaja suorittaa vakuusmaksun tai hankkii ympäristöluvan, jonka alle on yhdistelty aiemmat vesiluvat, vakuusmaksut, maisemointivelvoite sekä erikseen maksettava vuosittainen vesinäytteiden ottovelvollisuus kaivualueelta ja alapuolisista vesistöistä. Nämä toimivat takuina kaivualueen ennallistamisesta kaivutoiminnan päättyessä.

altaat.jpg
Kuvassa näkyy kuinka selkeytysaltaissa vesi kirkastuu ennen sen laskemista takaisin puroon. Kaivu on käynnissä, puro virtaa kuvassa oikealta vasemmalle. (Aarne Alhonen)

pingon.jpg
Kaivinkoneissa käytetään biohajoavia öljyjä – ympäristöluvan mukaisesti.


Näiden lisäksi koneita hyödyntävillä yrittäjillä on oltava pakollinen ympäristövahinkovakuutus, jonka mukaisesti yritys vastaa koko omaisuudellaan alueen ennallistamisesta jopa mahdollisen konkurssinkin jälkeen. Näin ollen maisemoinnin maksaa – ja yleensä suorittaa – kullankaivaja itse.

Konekaivun käytännön toimenpiteet

Koneellinen kullankaivutyömaa saattaa satunnaisen kulkijan silmään näyttää karulta – niinkuin mikä tahansa maanrakennustyö (esim. moottoritie tai oopperatalo). Seuraavassa pyritään kuvien kanssa kertomaan mitä käytännön toimia konekaivutyössä tyypillisesti tapahtuu.

moro.jpg
Kaivinkoneet kuljetetaan paikalle ajamalla ne maita pitkin kevään viimeisillä lumilla, jolloin maastoon ja puustoon syntyy mahdollisimman vähän vahinkoa. Koneen siirtolupa haetaan Metsähallitukselta. Kuvassa kaivinkoneen kuljetusta 50-luvun tyyliin.
(Kultamuseon kuva-arkisto, kuvaaja Jukka Pellinen)

kelkka.jpg
Konetyömaan tarvitsemat huollot, polttoaineet, varaosat jne. tehdään mahdollisimman paljolti moottorikelkalla lumien aikaan. Kevätlumilla kelkkaliikenne saattaa olla kuumimmillaan lähes ympärivuorokautista. Kuvassa kevään huoltoajoa.

pinnat_pois.jpg
Kaivettavalta alueelta poistetaan puusto, puut – lähinnä kitukasvuinen koivikko, lunastetaan Metsähallitukselta, pintamaat siirretään sivuun kaivun ajaksi ja palautetaan kaivun päättyessä paikoilleen maisemoinnin yhteydessä. Kuvassa Raimo Kanamäki poistamassa pintamaita. (Kuva. Aarne Alhonen)

ohituspuro.jpg
Kaivu aloitetaan kaivospiirin alapäästä, maat kaivetaan kasalle ja samalla syntyy saostusaltaita (kaivusuunnitelman mukaisesti) huuhdonnassa käytettävän veden selkeyttämistä varten, varsinainen puro siirretään kulkemaan työmaan ohi, kirkkaana. Kuvassa vasemmalla kaivualueen läpi tihkuva vesi johdetaan selkeytysaltaisiin ja oikealla kaivualueen ohi kulkeva kirkas puro, Jäkälä-äytsillä 2003.

kone-rannitysta.jpg
Varsinainen kullankaivu käynnistetään: huuhdontalaitteistossa kierrätetään vettä kiertovesipumpulla, huuhdottavaa maata siirretään kaivinkoneella huuhdontalaitteistoon, raskaimmat ainekset, kulta mukaanlukien rikastuu rännissä oleviin rihloihin. Kuvassa Raimo Kanamäki rännittää Puskuojalla. Koneella nostetaan maata täryseulaan, jossa vesisuihkulla pestään hienompi aines ränniin, isot kivet valuu seulasta yli, kivikasaan.

vaskaus.jpg
Aika ajoin rihloihin jäänyt rikaste huuhdotaan perinteiseen tapaan vaskoolilla. Samalla saadaan talteen myös korukiviä, kuten korundeja ja granaatteja.

kopteri.jpg
Kaivun edetessä ylöspäin, vanhat kaivumontut toimivat selkeytysaltaina ja alavirran veden kirkkautta tarkastellaan silmämääräisesti ja muutaman kerran kesässä vedestä otetaan vesinäytteet tarkemmin analysoitavaksi puolueettoman tahon toimesta – kaivajien kustannuksella. Helikopteri Jäkälä-äytsillä laskeutumassa vesinäytteiden ottoa varten, kesällä 2001.

juuri_maisemoitu.jpg
Kaivun päätyttyä alue maisemoidaan: puro siirretään kulkemaan alkuperäiseen paikkaansa, kaivupenkat tasoitellaan ja pintamaat palautetaan paikoilleen. Luonnonmukainen kasvusto valtaa alueen muutamassa vuodessa niin että satunnaisen kulkijan on vaikea havaita alueella koskaan mitään kaivetun. Tämän päivän kultaryntäys ei maastossa erotu enää 50 vuoden kuluttua, toisin kuin aikaisemmat. Kuvassa Puskuojan maisemaa vain hetki maisemoinnin jälkeen. Puro on siirretty takaisin alkuperäiseen paikkaansa. (Aarne Alhonen)

maisemoitu_arska.jpg
Samaa Puskuojan maisemaa vuosi maisemoinnin jälkeen. Viherkasvu valtaa alueen nopeasti. (Aarne Alhonen)

maisemoitu_sivusta_p.jpg
Neljä vuotta maisemoinnista (2003) ja satunnainen matkailija ei enää työn jälkiä huomaa (klikkaa suuremmaksi). (Aarne Alhonen)

maisemoitu_ilma_p.jpg
Maisemoitu Puskuoja ilmasta nähtynä. Peitetyt ohitusojat ja ajourat erottuvat vielä, mutta ei kauaa (Aarne Alhonen).

Valvonta

Alansa ja kulta-alueiden asiantuntijana sekä jäsenistönsä etujärjestönä Lapin Kullankaivajain Liitto ry. pyrkii turvaamaan kullankaivun tulevaisuuden Suomen Lapissa. Tärkeänä osana tätä edunvalvontaa liitto osallistuu vuosittain eri kullankaivualueille tehtäviin tarkastuskatselmuksiin, yhteistyössä Kauppa- ja teollisuusministeriön, Metsähallituksen, paikallisten paliskuntien sekä Inarin kunnan edustajien kanssa. Näiden katselmuksien yhteydessä tarkastetaan, että toiminta voimassa olevilla valtauksilla ja kaivospiireillä on kaivoslain ja lupaehtojen mukaista ja kultaleirit ovat siistejä ja luvanmukaisia. Rauenneilla valtausalueilla tarkastetaan, että alueet on siistitty ja kaivujäljet maisemoitu, mikä on edellytyksenä vakuusmaksun palauttamiselle.

tarkastus_p.jpg
Tarkastus Jäkälä-äytsillä. Yrjö Korhonen esittelee samalla tuoretta hippulöytöä KTM:n ylitarkastaja Heikki Vartiaiselle ja metsähallituksen Elina Stoltille.

Kullantuotto

KTM:n raporttien mukaan vuosittainen kullantuotto Lapin irtokultavaltauksilta on noin 25 kg, josta konekaivun osuus on noin 20kg.
Kansantaloudellinen merkitys on melko pieni, mutta kerrannaisvaikutus Lappiin ja Lapin matkailuun on merkittävä.

vaskooli.jpg
Kovan työn tulos, lähes kilo kultaa

Laajuus ja muut vaikutukset

Lemmenjoen kansallispuiston 2 855 neliökilometrin pinta-alasta on huuhdontakultavaltauksien ja – kaivospiirien osuus vain muutaman promillen luokkaa ja tästäkin alueesta kerrallaan prosessoitavana murto-osa.
Mielenkiintoista on se, että Metsähallituksen vuonna 2001 teettämän Lemmenjoen kansallispuiston kävijätutkimuksen mukaan lähes puolet puiston vuosittaisesta 8 600 henkilön kävijämäärästä suuntasi kulkunsa kulta-alueelle, joka edustaa murto-osaa Lemmenjoen kansallispuiston moni-ilmeisestä maisemasta. Ilmeisesti kullankaivu kiehtoo kävijöitä ja on erämaisuuden ohella alueen vetovoimatekijä.
Alla olevassa maisemassa kelpaa ihailla Lapin luontoa. Kullasta kiinnostuneen kulkijan täytyy KTM:n kaivosrekistereistä selvittää onko alueella kaivettu kultaa – maisemasta sitä ei huomaa.

maisemoitu.jpg

Puskuoja 1935 – tai 2003 (Aarne Alhonen)